Viime päivien tapahtumien jälkeen (koipallon haju, keskustelu, ajatukset, ystävät, toiveet, kahvit, kuppi jne.) yritin nyt pysähtyä hetkeksi kysymään itseltäni, onko kaikki. OK. Joo! Se on OK, koska en enää tarvitse päivittäin sähköpostitse saapuvaa "Lisälukemista". Näen mieluummin vain aiheen, suljen sähköpostin ja ymmärrän, että se, mitä tunnen, on tärkeämpää ja todellisempaa kuin se, mitä siellä on kirjoitettu. En ole enää kiinnostunut.
En tarvitse "lisälukemista" ymmärtääkseni tiettyjä asioita ja elääkseni. Ajattelin muutama päivä sitten, että kaikki muuttuisi parempaan suuntaan ja tunsin syyllisyyttä teoistani. En tehnyt mitään väärää. Rakastan värejä, unelmia, toiveita, ruumiita, esineitä, tapoja.
On outoa, että nyt nukahdan ja herään näppäimistön ääneen. Ja tiedätkö mikä on outoa? Että tuntuu hyvältä. Tänään heräsin "värien purskeeseen". He puhuivat pehmeästi sängyn päädyssä, etteivät häiritsisi uniani. Sininen oli mielessäni ja tiesi kaiken. Ehdottomasti kaikki. Keltaisella ja mustalla on vielä paljon opittavaa ymmärtääkseen minua.
- "Olet saavuttanut maan"
- Hyödynnän sitä oikeaan aikaan.
Iltaa!
A. Kiitos!
