Muistan mielihyvin tunnit, päivät, yöt, hetket, jolloin unelmoin silmäni auki ja halusin olla siellä. Haluaisin sanoa "niin se oli", mutta en voi. Miksi pysyin inertinä enkä liikkunut? Ketä helvettiä minä pelkäsin! Miksi kieltäydyin ajattelemasta fi: tä?
… Ja halusin, ja… tuntuu. anteeksi.
